Veturimiehet heiluttaa taas!

11.5.2016

13116097_10156875649565114_8019050868744860193_o

Veturimiehet heiluttaa kaikkien aikojen Pori-elokuva

 

  • “Taitais ol parempi ettet ennää kaveerais se Virtasen poja kans”
  • “Juu näino”

 

Veturimiehet heiluttaa on vuonna 1992 ensi-iltansa saanut elokuva, joka on riipivä ja tarkkanäköinen kuvaus nuorten miesten ystävyydestä ja elämästä Porin kaduilla. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) on tehnyt elokuvasta uuden digitaalisen kopion, mikä saa nyt ensi-iltansa Porin Kansalaisopiston auditoriossa torstaina 19.5. Näytöksessä on paikalla elokuvan ohjaaja Kari Paljakka.

Veturimiehet heiluttaa on Paljakan ensimmäinen kokoillan elokuva. Se pohjautuu Juha Lehtovuoren käsikirjoitukseen, joka voitti vuonna 1990 Suomen Elokuvasäätiön ”Käsikirjoitus-Finlandian”. Elokuvan päärooleissa ovat Santeri Kinnunen ja Samuli Edelmann.

 

Aika: 19.5. kello 19.00.

Paikka: kansalaisopiston auditorio, Gallen-Kallelankatu 14, Pori.

Liput 6 euroa.

Ennakkovaraukset: info@poff.fi.

 

Kiitokset:
KAVI / Tommi Partanen, Sputnik Oy, Taike Satakunta, Porin seudun kansalaisopisto, Reetta Vehkalahti

POFF 2016: avoin haku

28.4.2016

Pori Film Festival palaa ja julistaa avoimen haun lyhytelokuville!

Tapahtuman yhtenä keskeisenä ajatuksena on juhlistaa elokuvan monia muotoja, ja kutsummekin tekijöitä ottamaan osaa avoimeen hakuun genrestä riippumatta. Teosten tulee olla alle 40 minuuttia pitkiä.

Tarkemmat tiedot ovat saatavilla reelportista, jonka kautta haku tapahtuu. Aikaa on elokuun 14. päivään asti.
POFF järjestetään 23.—27.11.2016.

POFF kiittää!

2.12.2015

Kaikkien aikojen ensimmäinen Pori Film Festival on nyt takana! Marraskuun pimeydessä esitettiin noin sata elokuvaa, ja tapahtuma keräsi viiden päivän aikana yli 500 kävijää.

 

Valtavat kiitokset

– Yleisölle!

– Talkoolaisille!

– Elokuvien tekijöille ja tekijävieraille!

– Esiintyjille!

– Kulttuuritalo Annankatu 6:lle täydellisestä tilasta ja suuresta määrästä avustajia!

– Satakunnan elävän kuvan keskukselle laitteista ja valtavasta määrästä työtunteja!

– Porin taidemuseolle keskiviikon ennakkoklubista sekä apuvoimista koko festivaalin rakentamisessa!

– Finnkinolle torstain ennakkoklubista!

– T.E.H.D.A.S. ry:lle MeHu-kellarista ja perjantai-illan gaalasta!

– Kansalliselle audiovisuaaliselle arkistolle, AV-Arkille, Future Shorts Finlandille, Tampere Film Festivalille sekä Aave-festivalille!

– Tukijoille: Taiteenedistämiskeskus – Satakunnan taidetoimikunta, Pori Energia, Cafe Solo, Porin leipä, Suomi–Tsekki-seura, Silkkipaino Satapaita, Satakunnan Näkökeskus!

 

POFF!

Youthin terveiset

25.11.2015

Osana festivaalin audiovisuaalista sokkeloa esitetään Martin “Youth” Gloverin ohjaama lyhytelokuva Middle Class Riot (Passive, Resonance, Resistance), joka on syntynyt Youthin ja Bede Trillon yhteistyönä. Teos on saanut muotonsa eri taiteen lajeja yhdistävän, jopa mysteerisen prosessin tuotoksena. Alkuperäisen inspiraation lähteenä on Youthin kuvitettu muistelmateos, joka kartoittaa runollisella tavalla hänen elämäänsä musiikin, kirjallisuuden ja taiteen parissa. Tämän oheen hän sävelsi levyllisen ambient-kappaleita, jotka johtivat meditatiivisen ja toismaailmallisen elokuvan tekemiseen.

Lyhyesti ilmaistuna: Middle Class Riot on elokuva levystä, joka on syntynyt kirjan pohjalta.

Porissa on paikan päällä Bede Trillo alustamassa teosta. Youth ei valitettavasti pääse paikalle, mutta hän on lähettänyt festivaalille terveisensä videolla.

Martin Glover (s. 1960) on tunnettu muusikko ja tuottaja. Hän soittaa bassoa Killing Jokessa, ja sen lisäksi hän muodostaa yhdessä Paul McCartneyn kanssa yhtyeen The Fireman. Hän on tuottanut pitkän uran aikansa yhtyeitä kuten The Verve, Primal Scream ja The Cult.

Haastattelu: Pelagos / Petri Hagner

23.11.2015

Pelagos logo 06

Lauantain iltaklubilla esiintyy uusi porilainen bändi, Pelagos, joka on juuri julkaissut ensimmäisen äänitteensä. Kysyimme siitä, bändin taustasta ja tulevasta keikasta Petri Hagnerilta.

”Imagine yourself in a never ending boat trip through picturesque Mediterranean scenery. Enjoying your life with a glass of bitter almond liqueur, in the company of interesting fellow travellers. Sunlight and the hum of the boat’s engine are caressing you into a state of reverie, while the melodies and the rhythms from the boat’s stage are stimulating your mind and body.”

Sivuiltanne löytyy tällainen teksti, ja Pelagos tarkoittaa merta — mitä on tämän teeman takana?

”Kun mietimme nimeä yhtyeelle, niin mielestämme alati liikkeessä oleva meri kuvasi parhaiten musiikkiamme. Mukana nimessä on myös häivähdys unelmasta olla matkustajana laivassa, joka seilaa ikuisesti välimerellisissä maisemissa hyvän musiikin ja asiallisen tarjoilun kera.”

 
Bändi on uusi, mutta jäsenistönne on varsin kokenutta. Miten kokoonpano otti muotonsa? Teitä yhdistää ainakin se, että olette kaikki soittaneet Circlessä jossain vaiheessa.

”Kun reilu vuosi sitten edellinen yhtyeeni (Sudö) hajosi palasiksi, päätin että jatkan musiikin tekemistä yksinäni ja että pyydän mukaan eri soittajia tarpeen ja saatavuuden mukaan. Matkan varrella projektissani oli joitakin soittajia, mutta lopulta Janne Peltomäki ja Teemu Elo kiinnostuivat asiasta enemmän kuin vain olemaan sessiomuusikoita, ja hiljalleen triomme muotoutui tätä kautta yhtyeeksi.

Yhteinen musiikillinen historiamme on tosiaan Circlessä, jossa kaikki olemme jossain vaiheessa soittaneet, toiset kauemmin, toiset lyhyemmän aikaa. Circlen valtavasta tuotannosta löytyy yksi levy, jolla kaikki kolme soitamme, Hissi (Metamorphos, 1996).”

 
Edellistä kysymystä jatkaen, vastikään ilmestyi Pelagosin ensimmäinen julkaisu, Cathedral On The Beach -ep. Minkälainen prosessi johti tähän?

”Sudö oli aikoinaan yhtye, jolla oli musiikillisia haluja ja improvisatoorisia kykyjä ennemmän kuin varsinaisia selkeitä loppuun asti saatettuja kappaleita. Näiden varsinaisten kappaleiden tekeminen jäi kokonaan harteilleni. Näitä eri asteisia kappaleita syntyikin omaksi yllätyksekseni kymmenittäin. Pelagos pohjautuu osittain näihin kappaleisiin sekä uusiin, joita syntyy koko ajan lisää joko itseni tekemänä tai triomme yhteistyönä.
COTB -ep:lle valikoituivat kappaleet, jotka katsoimme sovitetuiksi ja äänitetyiksi valmiiksi.”

 
Te olette tähän asti esiintyneet julkisesti vain kerran, Yyterin hiekkarannalla. Oliko kyseessä yhden kerran tapaus, vai oletteko kiinnostuneet enemmänkin soittamaan ulkotiloissa? Entä oletteko miettineet äänittävänne musiikkia vastaavanlaisissa tiloissa?

”Yyterin keikka oli osa 88 YYTERI tapahtumaa, jossa meidän lisäksi oli ”Tuulen aika” tanssiteos ja ”Vuoden tanssi” videoinstallaatio. Tartuimme esiintymismahdollisuuteen, koska ajatus soittamisesta Yyteri hiekkarannalla tuntui äärimmäisen kutkuttavalta. Toisena seikkana oli tietenkin se, että näin pääsimme osaksi jatkumoa, joka alkoi tasan 50 vuotta sitten, kun eräät englantilaiset nuoret miehet (The Rolling Stones) toivat Rock’n Roll -musiikin Suomeen. Tämähän siis tapahtui Yyterissä Juhannuksena 1965.

Hiekkadyynien lisäksi Yyterissä on hieno luonnonsuojelualue, jossa olen kuvannut videolle paljonkin viime vuosien aikana. Ajatus musiikin nauhoittamisesta kyseisissä majesteettisissa maisemissa on käynyt mielessäni usein.

Mitä tulee soittamiseen ulkotiloissa tai muissa epäkonventionaalissa paikoissa, niin otamme mielellämme tarjouksia ja ehdotuksia vastaan.”

 
Ensi viikolla on Pelagosin toinen keikka, joka on myös ep:n julkaisutilaisuus. Olet tunnettu elokuvantekijänä, ja käsittääkseni teillä on Annankatu 6:ssa käytössä visuaaleja. Minkälainen kokemus on odotettavissa?

”Visuaaleja hoitaa Niilo Rinne. Ideana on, että toimitan Niillolle jotain jo olemassa olevaa Pelagos -videomateriaalia sekä pöyhin omia ja netistä löytyviä arkistomateriaaleja hänen käyttöönsä. Lopputuloksesta vastaa Niilo. Luotamme häneen sataprosenttisesti.”

 

Pori Film Festivalissa on myös esillä tekemiäsi videoteoksia installaatioina. Mitä voit kertoa näistä töistä?

”Kokeelliset elokuvani ”Red Triangle” ja ”Fibonacci Sequence” esitetään installoituina festivaalin yhteydessä.

”Red Triangle” on tutkielma erilaisesta elokuvan kuvapinnasta, kuin totuttu 4:3 tai 16:9 laatikko. Kuten nimikin viittaa, olen valinnut kuvan kehykseksi kolmion. Olen yrittänyt myös löytää teoksen sisältöön ulottuvuutta, joka olisi yhtä tyhjentävänä kuin esimerkiksi Kazimir Malevitsin kuuluisassa maalauksessa ”Musta neliö”. Teoksessa on myös mukana ripaus itämaista estetiikkaa.

”Fibonacci Sequence” taas on elokuva, jossa keskeisenä ajatuksena on moderni sähköisen median avulla luotu meditatiivinen tila, johon kokijaa johdatellaan rauhoittavien merellisen maisemien siivittäminä. Teos myös kutsuu katsojaa tutustumaan italialaisen matemaatikko Leonardo Pisanon luomaan Fibonacci -lukujonoon. Videoteoksen ääniraidalla tietokone luettelee kolmesataa ensimmäistä Fibonaccin lukua. Kolmannen sadan luvun (222232244629420445529739893461909967206666939096499764990979600) kohdalla jo tietokoneen puheohjelmakin sakkaa ja ääni muuttuu osaksi kosmista hälyä.

Samoja merellisiä maisemakuvia kuin elokuvassa ”Fibonacci Sequence” nähdään Pelagos -keikan visuaaleissa.”

Pelagos Bandcampissa
Cathedral on the Beach -musiikkivideo
Pelagos Yyterin hiekalla

Haastattelu: Juri Nummelin

20.11.2015

Juri Nummelin luennoi perjantaina 27.11. kello 17.00 alken Porin pääkirjastossa. Hänen aiheenaan on kirjallisuusfilmatisoinnit, mitä hän on käsitellyt vastikään ilmestyneessä teoksessaan ”50 kirjaa — 50 elokuvaa”. Porista kotoisin oleva tietokirjailija vastasi muutamaan POFF:n lähettämään kysymykseen:

Luennoit ensi viikolla kirjallisuuden ja elokuvan suhteista. Näiden kahden vertailu on hyvin yleistä — tai ainakin sen pohtiminen, kumpi on parempi: kirja vai filmatisointi. Muistatko, milloin itse mietit tällaisia kysymyksiä ensimmäisen kerran? Vieläkö huomaat pohtivasi samaa asiaa?

”Kirjahan syntyi tilaustyönä, idea oli kustantajan ja vain sanoin, että ilman muuta teen kirjan, vaikka sen tekeminen osoittautuikin sitten vaikeammaksi kuin alun perin olin ajatellut. Mutta olen kyllä aina ollut kiinnostunut kirjalliseen lähteiden filmatisoinneista ja esimerkiksi käsikirjoittajien työ on aina kiinnostanut, vaikka kirjassani ehkä siihen nähden aika vähän käsitellään käsikirjoittajia. Ajattelin kuitenkin jo etukäteen, että idea olisi tehdä kirja, joka osoittaisi, ettei laadullisessa tai subjektiivisessa vertailussa kirjan ja elokuvan välillä ole mieltä. Ensinnäkin kyse on kahdesta erilaisesta taidelajista. Toiseksi kyse on usein hyvin subjektiivisista asioista, elokuvan katsoja saattaa vaikkapa valittaa, että päähenkilö oli vääränlainen eikä vastannut ollenkaan kirjan synnyttämiä mielikuvia – mutta jollakulla muulla saattaa olla päähenkilöstä aivan erilaiset mielikuvat!

Sikäli pohdin samoja asioita edelleen, että olen sopinut kustantajan kanssa, että tekisin vielä kirjat suomalaisista romaanifilmatisoinneista sekä sarjakuvafilmatisoinneista. Niissä kuitenkin menee vielä tovi, varsinkin kun olen lupautunut tekemään pari muuta kirjaa niitä ennen.”

Olet juuri julkaissut teoksen ”50 kirjaa — 50 elokuvaa”. Millä perusteilla olet valinnut sen sisällön? Voisitko mainita muutaman esimerkin?

”Valinta oli monivaiheinen. Ensiksi valitsin kirja/elokuva-pareja, jotka tunsin entuudestaan tai josta minulla oli jopa tekstiä – tällaisia on kirjassa parikymmentä. Toiseksi valitsin tunnettuja esimerkkejä (esim. Tuulen viemää) sekä vähemmän tunnettuja (esim. Orson Wellesin Pahan kosketus, jonka taustalla oleva kioskidekkari on suomennettu 50-luvulla nimellä Teoriat särkyvät, tai Peter Brookin Kärpästen herra, jota ei ole koskaan kunnolla Suomessa esitetty). Kolmanneksi piti lopulta valita uudestaan joitain tuttuja tapauksia, koska uhkasi tulla kiire käsikirjoituksen kanssa…

En ole tällä hetkellä tyytyväinen kaikkiin valintoihin, mukana on kaksi näytelmää (Shakespearen Macbeth ja Tsehovin Isättömyys), joista on sinänsä hyvät tekstit, mutta näytelmäfilmatisointi on kuitenkin eri asia kuin romaanifilmatisointi, mitä en miettinyt alun perin riittävän tarkasti. Lisäksi ainakin Sinä päivänä -romaanin ja -elokuvan olisi voinut jättää pois tai ainakin olla kriittisempi teoksia kohtaan.”

Porissa on kuvattu suhteellisen paljon elokuvia, ja myös sinä olet ohjannut siellä asuessasi ainakin yhden teoksen. Millaiseksi kuvailisit Poria elokuvakaupunkina? Onko sinulla mielessä jotain tiettyä teosta sen historiasta, jota haluaisit suositella?

”Itse asiassa teimme ystäväni Petteri Evilammen kanssa useita elokuvia: länkkäriparodia Ponantsan, sisällissota-aiheisen Julmuuden ehdoilla ja dystooppisen Kohtauksia eräästä kuolemasta. Näistä kaksi jälkimmäistä olivat aivan vakavissaan tehtyjä, Julmuuden ehdoilla jopa ympäri maakuntaa kuvattu epookkielokuva. (Se löytyy nykyään YouTubesta.) Kohtauksia eräästä kuolemasta -elokuvalla osallistuimme Porin kaupungin kulttuuritoimiston järjestämään videoelokuvakilpailuun, mutta jouduimme lyhentämään sitä määrämittaan, saimme silti kunniamaininnan, vaikka olimme mielestämme joutuneet silpomaan työmme! Tämä lyhennetty versio on muuten ainakin ollut lainattavissa Porin kaupunginkirjastosta, mutta en tiedä, onko enää. Tämä oli siis kokoomakasetti, johon oli laitettu kaikki videoelokuvakilpailussa pärjänneet elokuvat, olisihan sellainen mahtava nähdä nyt, vaikkapa osana festivaalia.

Tuolloin 80-luvun lopulla Porissa oli paljon tyyppejä, jotka puuhailivat kaikenlaista, mikä näkyi myös videopajan toiminnassa, siellä oli koko ajan jotain menossa, samoin Annankatu 6:ssa, vaikka sen piiriin en koskaan kunnolla päässyt sisälle. Elokuvien lisäksi oli paljon bändejä, ja esimerkiksi Circlen esiasteita, vaikkapa Kolmannen konstaapelin, muistan hyvin. Varmasti tällainen esteetön puuhastelu näkyy kaupungissa edelleen, mutta kun on 25 vuotta siitä, kun olen muuttanut kaupungista pois, niin en tiedä kaikkea, mitä siellä tapahtuu. Rauni Reposaarelaista odotan mielenkiinnolla. Sellaista toivoisin, että joku kuvaisi Kari Levolan käsikirjoituksen Visa Mäkisen Yön saalistajiin uudestaan ja jättäisi siitä Mäkisen rönsyilyt ja kansainvälistä tavoittelevan meiningin pois, lähestyisi sitä ruohonjuuritason pienimuotoisena eksploitaationa.”

Juri Nummelin on tietokirjailija, joka on kirjoittanut useita teoksia niin elokuvasta kuin kirjallisuudestakin. Elokuvaa käsittelevät mm. Valkoinen hehku (2005), Elokuvan lyhyt historia (2009) ja Animaatioelokuvan lyhyt historia (2015, ilmestyy).

juri_nummelin 50kirjaa_kansi

Ohjelmisto julkaistu!

6.11.2015

Viisipäiväisessä Pori Film Festival -tapahtumassa koetaan lyhytelokuvia, pitkiä elokuvia, installaatiota, performanssia ja musiikkia. Festivaalin ohjelmiston ytimen muodostavat lyhytelokuvasarjat, jotka on koottu kansainvälisen avoimen haun kautta tulleista elokuvista, paikallisilta tekijöiltä sekä vierailevien kuraattorien toimesta.

Festivaalin päätapahtumapaikka on Kulttuuritalo Annankatu 6. Perjantaista sunnuntaihin Annis toimii audiovisuaalisena labyrinttina, jossa riittää koettavaa varhaisesta päivästä yömyöhään.

Festivaaliviikonloppua edeltävät ennakkotapahtumat, jotka järjestetään keskiviikkona Porin taidemuseolla, torstaina Finnkinossa ja perjantaina Porin pääkirjastolla.

Pori Film Festival -tapahtumassa esitetään kaikkiaan noin sata elokuvaa.

Katso koko ohjelmisto!

MP – minä pelkään

2.11.2015

MP
Lauantaina 28.11. esitetään festivaalin päätapahtumassa, Annankatu 6:ssa, Pekka Hyytiäisen ohjaama MP – minä pelkään (1982). Elokuvassa kesämökillä aikaansa viettävän perheen elämää varjostavat sota ja siihen liittyvät uhkakuvat. Elon taustalla kaikuvat pommien räjähdykset, ja oma tila käy yhä ahtaammaksi.

Elokuvan arkiseen kuvaukseen sekoittuu painajaismaisia jaksoja, jotka hämärtävät uhkien ja niitä koskevien kuvitelmien välistä rajaa. Hyytiäinen käyttää eri episodien tehokeinona sekä värillistä että mustavalkoista kuvaa, mikä korostaa pirstaloituvaa mielenmaisemaa.

MP – minä pelkään on Hyytiäisen viimeinen elokuva. Sitä ei ole esitetty televisiossa, eikä sitä ole julkaistu tallenteena. Kokeellinen elokuva on ollut viime vuosina nähtävillä vain muutamilla elokuvafestivaaleilla ja -klubeilla.

POFF-iltaklubi

1.11.2015

Lauantain 28.11. näytösten jälkeen alkaa festivaalin iltaklubi, jossa esiintyvät Keuhkot, Pelagos ja Pink Twins. Tapahtumapaikkana on Annankatu 6.

Keuhkot

Keuhkot on legendaarinen ja eksentrinen suomalainen yhtye, joka on toiminut 1980-luvun lopusta asti. Yhden miehen yhtyeen musiikki on omalaatuista ja primitiivistä, ja sille on vaikeaa mainita vertailukohtia. Keuhkot on tunnettu audiovisuaalisista, performanssia muistuttavista keikoistaan, jotka ovat julistavia ja uhmakkaan karkeita.

Keuhkot – Pinkki ja ruskee
Keuhkot Tampereen Klubilla 2011

Pelagos

Uuden bändin ensimmäisen ep:n julkaisukeikka! “The extended play offers a keyhole to the bands soul landscape within four vigorous musical presentations. In the main roles are a big sound, cyclic musical elements and artistic eclecticism.”

Pelagos Bandcampissa
Cathedral on the Beach -musiikkivideo
Pelagos Yyterin hiekalla

Pink Twins

Vuodesta 1997 toiminut Pink Twins on helsinkiläinen duo, jonka musiikin ja visuaalisen taiteen risteyskohdassa olevaa tuotantoa on esitetty ympäri maailman. Kaksikko oli tänä vuonna ehdolla Ars Fennica -palkinnon saajaksi. Keikoillaan Pink Twins on yhdistelmä elävää elektronista musiikkia ja videotaidetta.

Live at Jättömaa 2013

 

LIPUT: 8 euroa (Rapajöötin jäsenkortilla 7 e)

Iltaklubin liput voi ostaa joko paikan päältä tai ennakkoon: strose@utu.fi / 044 3096668